Mistä ja miten puhumme, kun puhumme liikkumisesta, liikunnasta tai urheilusta? Miten liikkuminen, liikunta ja urheilu kiinnittyvät yhteiskunnan muihin osa-alueisiin? Mitä haasteita suomalainen liikuntapolitiikka kohtaa nyt ja tulevaisuudessa?

Valtion liikuntaneuvoston blogikirjoitusten sarjassa liikuntaneuvoston ja sen jaostojen jäsenet pohtivat liikkumista, liikuntaa, urheilua yhteiskunnan osana. Blogisarjan neljännestä kirjoituksesta vastaa liikuntaneuvoston jäsen Tiina Elo.

Liikunnan Käypä hoito -suositukset tulee palauttaa käyttöön viipymättä

Ihmelääke, joka parantaa mielialaa, muistia ja oppimista, ehkäisee useita pitkäaikaissairauksia ja tukee toimintakykyä. Ja usein jopa täysin ilmaiseksi.

Liikunnalla on tutkitusti useita terveyshyötyjä ja oikein toteutettuna vain vähän haittoja. Silti lapsista ja nuorista vain joka kolmas, aikuisista vain joka neljäs liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Suomalaisten liian vähäinen liikkuminen alkaa olla jo suuren mittaluokan kansanterveyskriisi.

Useimmat meistä kyllä tietävät, että liikkuminen tekee hyvää. Motivaatio tai mahdollisuudet liikkua riittävästi kuitenkin puuttuvat. Liikkumattomuuden syyt vaihtelevat, mutta yhtenä keskeisenä tekijänä on arkiliikunnan väheneminen. Kun auto kuljettaa ovelta ovelle, lähettipalvelu tuo ruoan kotiin ja kännykkä toimii koukuttavana viihdekeskuksena, jää ylimääräisten askelten ottaminen tai lenkille lähtö liian usein väliin. 

Liikkumisen edistäminen onnistuu harvemmin ulkopuolelta syyllistämällä tai pakottamalla. Sen sijaan tarvitaan liikkumaan houkuttelevaa ja jopa vähän tuuppaavaa arkiympäristöä sekä motivointia, ohjausta ja kannustusta. Kun koululle vie turvallinen kävely- ja pyörätie, voi lapsen laittaa hyvillä mielin kulkemaan omatoimisesti jo ekaluokalta lähtien. Kun lenkkipolun varrella on ulkokuntosali, hoituu salitreeni ilmaiseksi lenkin lomassa.

Liikunnalla on suora yhteys monien sairauksien ehkäisyyn, mutta silti liikkuminen on edelleen sosiaali- ja terveyspalveluissa alihyödynnetty keino terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Terveydenhuollon henkilöstöllä on oma tärkeä roolinsa ihmisten liikuttamisessa. Esimerkiksi liikkumisresepti on UKK-instituutin tutkimuksessa osoittautunut toimivaksi ja vaikuttavaksi tavaksi lisätä vähän liikkuvien perusterveydenhuollon potilaiden liikkumista.

Liikunnan merkitys hoitomuotona on kuitenkin tunnistettu ja liikunnalle on ollut oma säännöllisesti päivitettävä Käypä hoito -suosituksensa vuodesta 2008 lähtien. Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Ne toimivat lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Suositus on ollut tärkeä työkalu väestön liikkumisen ja liikunnan sekä samalla terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Onkin vaikea ymmärtää, miksi viime vuonna tehtiin päätös olla jatkamatta liikunnan Käypä hoito -suosituksen ylläpitoa, ja suositus poistettiin joulukuussa Käypä hoito -sivustolta sekä Terveysportista Lääkärin tietokannoista.

Tämä on aivan väärä suunta, kun liikunnan edistämisen pitäisi päinvastoin olla korkealla prioriteetilla sisällä kaikissa terveydenhuollon palveluissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat työssään lähes koko väestön ja tavoittavat myös ne ihmiset, jotka eivät omaehtoisesti hyötyliiku tai harrasta liikuntaa terveytensä kannalta riittävästi. Toimivien liikunnan edistämisen työkalujen tarjoaminen heille on tehokasta ja vaikuttavaa kansanterveystyötä.

Sen lisäksi, että liikkumattomuus vähentää hyvinvointia, se lisää yhteiskunnan kustannuksia. Liian vähäisen liikkumisen kustannusten on arvioitu olevan vuositasolla vähintään kolme miljardia euroa. Tämä on valtiontalouden mittapuulla valtava summa rahaa, jolle olisi paljon muutakin käyttöä. On selvää, että niin ihmisten hyvinvoinnin parantaminen kuin sote-menojen kasvun hillitseminen edellyttää, että liikumme enemmän. 

Valtion liikuntaneuvosto esitti viime marraskuussa, että Liikunnan Käypä hoito -suosituksen poistamisen sijaan suositus tulisi päivittää ja sen hyödyntämistä entisestään vahvistaa osana liikunnan ja liikkumisen poikkihallinnollista edistämistyötä.

Olen iloinen, että huoli on kuultu ja tilanne näyttää nyt valoisammalta: Duodecimin Käypä hoito -suositus sivuston mukaan suosituksen päivitystä suunnitellaan aloitettavaksi syksyllä 2024. Alustavan aikataulun mukaan päivitys lähtisi lausuntotokierrokselle syksyllä 2025 ja julkaisuun vuodenvaihteen 2025–2026 ympärillä.

Päivitystä on syytä kiirehtiä – jokainen päivä liikkumattomuutta lisää kustannuksia tulevaisuudessa.

Tiina Elo
Valtion liikuntaneuvoston jäsen
Kansanedustaja

Lue myös VLN:n blogisarjan muut kirjoitukset:

Timo Heinonen – Suomesta maailman liikkuvin kansa
Henrika Backlund – Liikunnalla ei ole tulevaisuutta ilman arvostusta
Pasi Kivisaari – Liikutaan