Valtion liikuntaneuvosto

Valtion liikuntaneuvosto - linjoja liikuntaan vuodesta 1920

Valtio löytää urheilun (1920−1944)

historia1Urheilun kansallinen ja poliittinen merkitys sekä kieliriidat korostuvat. Kahtiajakautuneen urheiluelämän eheyttämisestä tulee ylivoimainen tavoite ja järjestöriidat alkavat leimata urheiluelämää. Kilpaurheilu jatkaa kuitenkin voittokulkuaan, ja Suomi nousee huippu-urheilun suurvallaksi.

 

Seuratoiminta leviää koko maahan, mikä tuo urheilulle lisää harrastajia. Urheilu ja suojeluskuntatyö tukevat toisiaan. Heräävä kaupunkilaiskulttuuri tuottaa uusia lajeja. Koululaiset saavat hiihtoloman.

 

Valtion kiinnostus urheilua ja liikuntakasvatusta kohtaan herää. Liikuntahallinnon tehtävistä kilpailevat sotaministeriö sekä kirkollis- ja opetusministeriö. Sotaministeriö jää toiseksi.

Urheilua jälleenrakennuksen rinnalla (1945−1966)

Urheilu saa oman elvytysohjelmansa (1945), jossa esitetään maalle mm. urheiluministeriä. Kouluissa maanpuolustustunti muutetaan liikuntatunniksi. Kunnat nousevat liikuntarakentamisen kärkeen.historia2

 

Urheiluhallinto vakiintuu kolmiportaiseksi, kun urheilulautakunnat yleistyvät kunnissa ja lääneissä. Myös Veikkaus Oy on mukana päättämässä veikkausvoittovarojen käytöstä. Helsingin olympiakisat (1952)vaimentavat hetkeksi ristiriidat niin politiikassa kuin urheilussa ja vauhdittavat Suomen kansainvälistymistä.

 

Urheiluopistot, kuntoliikuntajärjestöt ja liikuntatiede pääsevät valtiontuen piiriin. Valmentaja- ja ohjaajakoulutusta tehostetaan kadotetun urheilumenestyksen palauttamiseksi. Liikuntatieteellinen tiedekunta perustetaan Jyväskylään (1963). Isiltä perittyä ylevää urheilu-uskoa uskalletaan vähitellen kyseenalaistaa. Keskustelu liikunnan yhteiskunnallisista tehtävistä laajenee: ”terveys, kunto, maallesi anna!”

Liikuntaa hyvinvointivaltiossa (1967−1990)

historia3Urheilu saa rinnalleen monipuolistuvan liikuntakulttuurin, kun suomalaiset innostuvat kuntoilemaan. Liikuntapolitiikasta tulee osa yhteiskuntapolitiikkaa. Lotto (1971−) lihottaa liikunnan rahapussia. Puolueet kilpailevat liikuntapoliittisilla ohjelmilla. Vallitsevat käytännöt ja työnjaot vahvistetaan liikuntalaissa (1979), joka sitoo julkisen vallan ja järjestöt entistä tiiviimmin toisiinsa.

 

Liikunnan luokkarajat murtuvat 1980-luvulla; enää ei ole tärkeää ”kenen joukoissa liikut”. Yritykset säntäävät liikuntamarkkinoille. Kansalaisten liikuntamahdollisuudet laajenevat. Liikunnan lajikirjo kaksinkertaistuu ja järjestöjen voimat hajaantuvat – liikunnan sirpaloituminen alkaa. Erityisliikuntaa saa tunnustetun aseman. Huippu-urheilu kipuaa Linnan juhlien ja missikisojen rinnalle katsotuimpien TV-ohjelmien joukkoon. Urheilun ja kuntoilun rinnalle aletaan kaivata elämyksiä tarjoavaa ja vähemmän totista, jopa karnevalistista liikuntakulttuuria.

Kohti liikunnan moninaisuutta (1991–2010)

Liikuntakulttuuria laajennetaan terveysliikunnan suuntaan. Liikuntakäsitys venytetäänhistoria4 äärimmilleen:olympiaurheilusta ostosmatkaan. Arkiliikkuminen vähenee enemmän kuin liikuntaharrastus lisääntyy. Harrastajien ikähaitari venyy vauvaan ja vaariin. Kuntosaleja hallitsevat naiset, kilpakenttiä miehet. Liikunta on yhä suomalaisten suosituin harrastus.

 

Urheiluseuran vaihtaminen ei ole enää rikos faneja kohtaan. Seuroissa sitoutuminen talkootyöhönvähenee ja kevytyhteisöllisyys yleistyy. Ammattilaiset astuvat seuroihin. Huippu-urheilu on edelleen liikuntakulttuurin näkyvin, mutta nyt myös kiistellyin osa-alue. Huippu-urheilun tarjoamia viihdenautintoja vähentävät etenkin doping ja vedonlyöntirikollisuus.

 

Liikuntahallinto solmii avioliiton sosiaali- ja terveyssektorin kanssa ja avoliittoja muiden hallinnonalojen kanssa. Liikunnasta tehdään valtioneuvoston siunauksella hallinnonalojen yhteinen asia.

 

Lue lisää:

historia

 

 

 

Valtion liikuntaneuvosto - linjoja liikuntaan vuodesta 1920


Tulosta


Ajankohtaista

26.3.2018 VLN:n näkemyksiä OKM:n tulevaisuuskatsauksen valmisteluun

Suomi on kansainvälisten vertailujen valossa yksi maailman turvallisimmista, vauraimmista, edistyksellisimmistä ja vakaimmista yhteiskunnista. Viimeaikaiset selvitykset ja asiantuntijalausunnot osoittavat kuitenkin, että globaali muutos, eriytyvät yksilölliset tarpeet ja ratkottavien ongelmien monimutkaisuus haastavat valtionhallintoa uudistamaan toimintatapojaan. Muutos on välttämätöntä tilanteessa, jossa väestö ikääntyy ja huoltosuhde muuttuu julkisen talouden näkökulmasta haastavampaan suuntaan.

Lue lisää

16.3.2018 Kunnossa kaiken ikää -ohjelman tuloksellisuus ja vaikutukset arvioidaan

Valtion liikuntaneuvosto on käynnistänyt Kunnossa kaiken ikää -ohjelman (KKI) arvioinnin. Arvioinnin toteuttaa Nordic Healthcare Groupin (NHG) johtama konsortio.

Lue lisää

7.3.2018 Lausunto hallituksen esityksestä varhaiskasvatuslaiksi

Valtion liikuntaneuvosto pitää varhaiskasvatuslakiuudistusta yhtenä keskeisimmistä valtionohjauskeinoista parantaa lasten ja nuorten kokonaisvaltaista kehitystä, hyvinvointia ja terveyttä. Varhaislapsuus on elämänvaihe, jonka aikana luodaan perusta lapsen lyhyen ja pitkän aikavälin kehitykselle niin sosiaalisesti, kognitiivisesti kuin myös terveellisiin elintapoihin liittyen. Valtaosa lapsen hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavista valinnoista tapahtuu perheissä. Toiseksi ratkaisevaa on laadukkaan varhaiskasvatustoiminnan järjestäminen. Varhaiskasvatus saavuttaa keskeisen osan ikäluokasta: vuonna 2016 varhaiskasvatuksessa oli kaikkiaan 243 946 lasta. Määrä vastaa noin 68 prosenttia väestön 1–6-vuotiaista lapsista. EU:ssa varhaiskasvatuksen merkitys on nähty ennen kaikkea tasa-arvoista koulutusta edistävänä, syrjäytymistä ehkäisevänä ja osallistavana tekijänä. Erityinen merkitys varhaiskasvatuksella on sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleville lapsille.

Lue lisää