Valtion liikuntaneuvosto

Kannanotot ja lausunnot

VLN:n painotukset vuoden 2015 talousarviovalmisteluun

Valtion liikuntaneuvosto antoi kokouksessaan 9.4.2014 painotuksensa ensi vuoden talousarviovalmisteluun.

Valtion liikuntatoimen määrärahat ovat kasvaneet 2000-luvulla 80 miljoonasta yli 147 miljoonaan euroon (indeksikorjaamaton). Merkittävä osa (+ 40 M€) kasvusta kohdentui hallituskaudelle 2007–2011 kirjastojen valtionosuuksien siirrettyä veikkausvoittovaroista budjettivaroin rahoitettaviksi. Kuluvalla hallituskaudella liikuntatoimen määrärahojen kasvu on ollut maltillisempaa, yhteensä vajaat 5 miljoonaa euroa. Tulevalla kehyskaudella 2015–2018 liikuntatoimen määrärahoihin ei ole odotettavissa nousua. Pääministeri Kataisen hallituksen kehyspäätöksen yhteydessä tehtiin päätös, jonka mukaan Helsingin Olympiastadionin perusparannukseen maksetaan valtion osuus, yhteensä 80 milj. euroa, kerralla vuosina 2014–2015.

 

Liikuntabudjetin nykytilan taustalla on hallituskauden (2007‒2011) kasvaneet määrärahat, jotka kohdennettiin erityisesti liikunnan kansalaistoimintaan (+40 %), liikuntapaikkarakentamiseen (+70 %) ja huippu-urheilun suoriin tukiin (+151 %). Kunnille jaettujen avustusten osuus laski tarkastelujaksolla kolmanneksesta neljännekseen, vaikka asukaskohtaista valtionosuutta korotettiin vuoden 2009 talousarviossa. Hankeavustusten tuki kasvoi 60 prosentilla.

 

Kuluvalla hallituskaudella (2011–2015) merkittävimmät muutokset liikuntatoimen määrärahoissa ovat olleet liikuntapaikkarakentamisen tuen pieneneminen ja kansalaistoiminnan osalta tukipolitiikan painotus matalan kynnyksen seuratoimintaan valtakunnallisten liikuntajärjestöjen sijaan. Seuratuen määrä on noussut 2,7 miljoonasta 5 miljoonaan euroon. Huippu-urheiluun kohdistettavat tuet ovat nousseet 12 miljoonasta 14 miljoonaan euroon sisältäen urheilun arvokisat.

 

Liikuntapolitiikkaa edistetään kolmen vaikuttavuustavoitteen suunnassa, jotka ovat: liikunta ja urheilu lisäävät osallistumista, liikunnallinen elämäntapa yleistyy ja liikunta-alan tietopohja ja osaaminen vahvistuvat. Talousarvion määrärahat jakautuvat vaikuttavuustavoitteiden mukaisesti niin, että merkittävin osa, yli 60 miljoonaa euroa kohdentuu liikunnan kansalaistoimintaan, huippu-urheiluun ja antidopingtoimintaan. Liikunnallista elämäntapaa edistetään (56 M€) myöntämällä kunnille valtionosuuksia, avustamalla rakentamista ja myöntämällä hanketukia eri väestöryhmien liikuntaan. Tietopohjaa vahvistetaan vajaalla 31 miljoonalla tukemalla liikunnan koulutuskeskuksia, tiedeyhteisöjä ja tutkimustoimintaa.

 

Nykytilan haasteet

Tulokset osoittavat, että liikunta vapaa-ajanharrastuksena on lisännyt lievästi suosiotaan ja seuratoimintaan osallistuu yhä useampi alle 14-vuotias. Toisaalta poistuma seuraharrastuksesta on murrosiässä kansainvälisesti vertailtuna suurta. Harrastusmuotoisen liikunnan asemaa on tuettu erillisillä määrärahoilla koko 2000-luvun ajan, mutta sen asema urheilujärjestelmässä on edelleen marginaalinen. Väestön fyysinen aktiivisuus kokonaisuudessaan on huolestuttavalla tasolla ja kansalaisten fyysinen kunto on keskimäärin heikentynyt. Suositusten mukaiseen liikunnan määrään yltää tällä hetkellä vain noin puolet lapsista, joka kymmenes aikuisväestöön kuuluva ja muutama prosentti ikäihmisistä. Myös huippu-urheilumenestys perinteisissä olympialajeissa on ollut heikkoa.

 

Kunnissa liikuntatoimen asema on voimakkaasti polarisoitunut. Olemassa oleva tieto osoittaa, että osassa kuntia liikunnan infrastruktuuri on osin rapautumassa, liikunnasta vastaavaa henkilöstöä on riittämättömästi ja liikunnan asiat ovat puhtaasti liikuntatoimen vastuulla. Tuoreet arviot osoittavat, että liikuntapaikkojen peruskorjaamiseen tulisi kohdistaa vuosittain noin 380 miljoonaa euroa. Kaikki kunnat eivät pysty kehittämään tai ylläpitämään liikuntapaikkoja systemaattisesti. Kuntien tilanne on ongelmallinen, sillä niiden tehtävänkuvaan kuuluu väestö laaja-alaisesti ‒ myös riittämättömästi liikkuvat, erityisryhmät ja ikäihmiset, rakentaminen ja muu monialainen yhteistyö.  Seuratukea on voimakkaasti kasvatettu, vaikka seurojen tukeminen liikuntalain mukaisesti kuuluu kuntien tehtäväksi. Kuntien avustusjärjestelmän piirissä on yhteensä noin 6 000–7 000 seuraa, kun vastaavasti valtio myönsi vuoden 2013 seuratukihaussa avustusta 309 hankkeeseen.

 

Liikuntapolitiikan tavoitteet

Liikuntalain (1998) tarkoituksena on edistää liikuntaa, kilpa- ja huippu-urheilua sekä niihin liittyvää kansalaistoimintaa, edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä tukea lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä liikunnan avulla. Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmassa on asetettu tavoite edistää koko elämänkaaren mittaista liikunnallista elämäntapaa. Tavoitteena on erityisesti liikkujien määrän ja osallisuuden lisääminen.

 

Valtiovarainvaliokunta painotti vuoden 2013 talousarviomietinnössään liikuntamäärärahojen kohdentamista niihin kohteisiin, jotka vaikutuksiltaan vähentävät väestön liikkumattomuutta eniten. Vuoden 2014 mietinnössä painotettiin mm., että ministeriöiden yhteiset terveyttä ja hyvinvointia edistävät linjaukset on otettava huomioon myös liikuntabudjetin painotuksissa. Valiokunta on molempien vuosien mietinnössään korostanut liikunnan aseman vahvistamista osana yhteiskunnallista päätöksentekoa. Julkisen talouden suunnitelmassa (2015–2018) todetaan, että huolehditaan veikkausvoittovararahoituksesta riippuvaisen kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoiminnan perustan kestävyydestä. Tuetaan liikuntajärjestöjen rakenneuudistusta, paikallistason liikuntatoimintaa sekä liikunnallisia elämäntapoja ja terveyttä edistäviä toimia. Lisätään hallinnonalojen yhteistyötä liikunnan terveysvaikutusten edistämiseksi.

 

Liikuntaneuvosto painottaa:

Liikuntaneuvosto pitää aiemmin antamiensa lausuntojen suunnassa erittäin tärkeänä ja merkittävänä kehyspäätöstä, jonka mukaisesti Helsingin Olympiastadionin perusparannukseen maksetaan valtion

osuus, yhteensä 80 milj. euroa, kerralla vuosina 2014—2015.

 

Liikuntabudjetin sisään on vuosien saatossa syntynyt lukuisia ja osittain päällekkäisiä avustusmuotoja. Hankerahoitusta myönnetään seuratuen, terveyttä edistävän liikunnan, lasten ja nuorten liikunnan, liikunnan yhdenvertaisuushankkeiden sekä isompien ohjelmakokonaisuuksien muodossa. Tämä siitäkin huolimatta, että esimerkiksi lasten ja nuorten liikunta on liikuntajärjestöjen toiminta-avustusten tärkein tulosalue. Arvioinnit osoittavat yksiselitteisesti, että nykymuodossaan hankeavustaminen ei toimi. Erityisesti hankkeiden tulosten seuranta on täysin riittämätöntä. Hankeavustamisen sijaan huomio tulee siirtää perustoiminnan avustamiseen ja sen vahvempaan kohdentumisen seurantaan.

 

Liikuntaneuvosto painottaa, että liikuntapaikkarakentamisen tukea valtion liikuntabudjetissa ei tule pienentää. Peruskorjaamiseen tulisi käyttää vuositasolla noin 380 miljoonaa, mikä ei nykyresursoinnilla toteudu. Valtion tuki hankkeille on koettu kunnissa merkittävänä kannustimena. Valtion tukea tulee jatkossa enenevässä määrin kohdentaa mielekkääseen peruskorjaamiseen ja -parantamiseen.

 

Valtion seuratuen määrä on lähes kaksinkertaistunut viime vuosien aikana.  Tuen todellisia vaikutuksia seurojen toiminnan kehittymiseen, harrastuskustannusten alentumiseen tai liikunnan määrän lisääntymiseen ei voida osoittaa riittävän luotettavasti. Seurojen tukeminen kuuluu liikuntalain mukaisesti kunnille ja on valtakunnallisten liikuntajärjestöjen ydintehtävä. Seurojen tukipolitiikkaan tulee löytää mielekäs ratkaisu kuntien ja järjestöjen toiminnan kautta, eikä lisätä sen osuutta valtion liikuntabudjetissa.

 

Huippu-urheilun suorat tuet ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 2007. Huippu-urheilua tuetaan välillisesti myös lajiliittoja, rakentamista ja liikunnan koulutus- ja valmennuskeskuksia avustamalla. Arvioinnit osoittavat, että erityisesti lajiliitot painottavat toiminnassaan huippu-urheilua. Valtion tuen sijaan yksityisen sektorin rahoitusta huippu-urheilussa tulee olennaisesti lisätä. Huippu-urheilun resursointi on koottu vuoden 2014 talousarviossa informatiivisesti samaan kokonaisuuteen lukuun ottamatta urheilun arvokisoja (1,7 M€) ja antidopingtoimintaa (3 M€), joka valtaosaltaan kohdentuu huippu-urheilualueelle.

 

Väestön liikunnallisen elämäntavan edistäminen on huomioitava vahvemmin osana valtion liikuntabudjettia. Julkisen tuen näkökulmasta olennaisinta on, että entistä suurempi osa väestöstä saa kosketuksen liikuntaan. Väestön laaja-alaisen liikunnan edistäminen ei voi olla pelkästään kuntien valtionosuuden, liikuntapaikkarakentamisen ja hanketukien varassa. Erityisesti järjestöjen toiminta-avustuksia myönnettäessä on huolehdittava, että lasten ja aikuisten harrasteliikunta, terveysliikunta ja muu ei-kilpailullinen liikunta saa nykyistä vahvemman aseman. Kasvava ikäihmisten määrä on huomioitava toimenpiteissä ja resursoinneissa.

 

Liikuntatoimi yksin on voimaton muuttamaan väestön liikunta-aktiivisuutta suositusten mukaiseksi. Hallituksen tulevaisuusselonteon (2013) mukaisesti liikuntaneuvosto painottaa, että liikunnan edistäminen on integroitava vahvemmin osaksi yhteiskunnallista hyvinvointi- ja terveyspolitiikkaa.

 

Puheenjohtaja                            pääsihteeri

Leena Harkimo                           Minna Paajanen

 


Palaa otsikoihin



Tulosta
Blogissa

14.3.2016 7.20Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Tapio Korjuksen katsaus

Valtion liikuntaneuvoston toimikausi starttasi tasan puoli vuotta sitten. Tähän aikaan on mahtunut paljon työtä. Liikuntaneuvostolla on pitkä historiansa. Tapoja, joilla olemme tottuneet tekemään, näkemään ja kokemaan, haastetaan kuitenkin urakalla.

Lue lisää | 0 Kommenttia


Ajankohtaista

20.6.2018 Lausunto soveltavan liikunnan arvioinnista

Valtion liikuntaneuvoston Liikuntatieteelliseltä Seuralta tilaama soveltavan liikunnan arviointi julkaistiin huhtikuussa 2018. Arviointiraportti ”Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä” osoittaa, että soveltavaa liikuntaa ja vammaisurheilua on edistetty valtionhallinnossa pitkälti omana saarekkeenaan ja yksittäisillä toimenpiteillä edistyneimpien kuntien sekä alan järjestöjen kanssa. Arviolta 800.000 suomalaista tarvitsisi erityistä tukea liikkumiseen ja liikunnan harrastamiseen. Toimintarajoitteiset liikkuvat ja harrastavat liikuntaa muuta väestöä vähemmän ja hyvinvointia uhkaavat tekijät näyttävät kasautuvan usein samoille henkilöille. Liikuntalaki, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslait, sopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (CRPD) sekä rakennuslaki luovat velvoitteen yhdenvertaisen liikuntakulttuurin aktiiviselle edistämiselle sekä eriarvoisuuden vähentämiselle liikunnassa. Arvioinnin mukaan valtion liikuntahallinnolla on jo vuosikymmenten ajan ollut keskeinen asema soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistämisessä Suomessa.

Lue lisää

15.6.2018 Lausunto julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2019–2022

Viimeaikainen talouden ja työllisuuden kasvu ovat vahvistaneet Suomen julkista taloutta. Noususuhdannetta varjostaa kuitenkin rakenteellinen työttömyys sekä erityisesti väestön ikääntyminen. Väestön vanheneminen johtaa työikäisen väestön määrän pienemiseen sekä ennusteiden mukaan vauhdilla kasvaviin hoito- ja hoivamenoihin.

Lue lisää

26.3.2018 VLN:n näkemyksiä OKM:n tulevaisuuskatsauksen valmisteluun

Suomi on kansainvälisten vertailujen valossa yksi maailman turvallisimmista, vauraimmista, edistyksellisimmistä ja vakaimmista yhteiskunnista. Viimeaikaiset selvitykset ja asiantuntijalausunnot osoittavat kuitenkin, että globaali muutos, eriytyvät yksilölliset tarpeet ja ratkottavien ongelmien monimutkaisuus haastavat valtionhallintoa uudistamaan toimintatapojaan. Muutos on välttämätöntä tilanteessa, jossa väestö ikääntyy ja huoltosuhde muuttuu julkisen talouden näkökulmasta haastavampaan suuntaan.

Lue lisää