Valtion liikuntaneuvosto

Kannanotot ja lausunnot

9.6.2016 13.26

Valtion liikuntaneuvoston lausunto Yhteistyöllä hyvinvointia ja terveyttä 2025 - linjauksiin

Yhteistyöllä hyvinvointia ja terveyttä 2025 -toimenpidekokonaisuuden tavoitteena on linjata keskeiset poikkihallinnolliset pitkän aikavälin hyvinvointi-, sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet. Asiakirjan sisällöstä ja tavoitealueista on vaikea olla eri mieltä. Tavoitteet eriarvoisuuden ja terveyserojen kaventamisesta, toiminta- ja työkyvyn vahvistamisesta ja osallisuuden lisäämisestä palvelevat koko suomalaista yhteiskuntaa aina talouden mittareista inhimillisen hyvinvoinnin edistämiseen asti.  

Linjausten taustalla on myös hienosti tunnistettu pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen terveydenedistämistyön tarve: tarvitaan poikkihallinnollisuutta, vaikutusten arviointia, arkiympäristöjen kehittämistä, viestintää ja ammattihenkilöstön monialaista hyvinvointi- ja terveysosaamista. On myös sivuttu sitä, että yhteiskunnassa on lukuisia ohjelmatöitä ja prosesseja, jotka liittyvät tavoitteiden saavuttamiseen. Se, miten näitä prosesseja vauhditetaan linjausten avulla, jää kuitenkin odottamaan toimenpideohjelmaa.

Linjauksen merkittävyyden ja sisällön arviointi kiteytyy liikuntaneuvoston mielestä seuraaviin kysymyksiin: miten asiakirja tulee vaikuttamaan sosiaali- ja terveyspolitiikan rahoitusohjaukseen, muihin yhteiskunnan toimijoihin ja kuka toteuttaa ja millä rahoituksella. Ilman vastauksia näihin kysymyksiin, jää epäselväksi mitä lisäarvoa linjaukset itse asiassa tuottavat.

Suomalainen yhteiskunta on rikastettu ohjelmilla. Viimeisten hallituskausien on toteutettu mm. seuraavia:  sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen Suomessa (2008–2011), Terveys 2015 -kansanterveysohjelma, terveyden edistämisen politiikkaohjelma, valtionneuvoston periaatepäätös terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista, Kansallinen lihavuusohjelma jne. Tästä huolimatta edistymistä esimerkiksi terveyserojen kaventamisessa ei ole saavutettu. Poikkihallinnollisten ohjelmien arvioinnit osoittavat, että niillä voi olla positiivista vaikutusta. Ohjelmien ja linjausten myötä on luotu yhteistyöverkostoja ja poikkihallinnollisia rakenteita ja saatu näkyvyyttä tärkeiksi koetuille asioille. Sen sijaan ohjelmat ja niiden toteuttamissuunnitelmat ovat usein liian laajoja, sateenvarjomaisia ja siten fokusointi ja tulosten mittaaminen ovat äärimmäisen vaikeita. Poikkihallinnollisen toiminnan yhteisrahoitus onnistuu myös harvoin – eri sektorit toimivat sektorirajojaan varjellen. Tämä vaara piilee myös näiden linjausten kohdalla.

Näyttö liikunnan ja erityisesti liikunnan puutteen yhteyksistä kansanterveyteen on vahvistunut, minkä tulisi näkyä aiempaa vahvemmin yhteiskunnan tukijärjestelmissä.  Ottaen huomioon huolestuttavan trendin väestön vähentyneestä fyysisestä aktiivisuudesta ja kansanterveysongelmien yleisyydestä on korkea aika luoda terveyden edistämistyöhön selkeät taloudelliset kannustimet, jotka perustuvat kuntien tulokselliseen toimintaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä.  

Lukuisat yhteiskunnalliset haasteet, kuten kansanterveyden ja osallisuuden vahvistaminen, ikäihmisten toimintakyvyn turvaaminen, nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja järjestötoiminnan vahvistaminen edellyttävät onnistuakseen sektorirajat ylittäviä toimenpiteitä ja selkeäpiirteisiä avustuskäytäntöjä. Yhteiskunnallisesti merkittävät toiminnot syntyvät usein eri hallinnollisten sektoreiden rajapinnassa. Avustusjärjestelmät eivät tällä hetkellä tunnista rajapinta-alueita selkeällä ja kannustavalla tavalla. Näin ollen mm. liikunnan huomioiminen terveyden edistämisen kokonaisuudessa on vajavaista ja työn sekä vastuunjako hallinnonalojen välillä epäselvä. Tähän asiaan myös näiden linjausten yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota.

Sosiaali- ja terveysministeriön rooli väestön liikunta-aktiivisuuden edistäjänä voisi olla merkittävä. Käytännössä se tarkoittaa eri ammattiryhmien toteuttamaa liikuntaneuvontaa eri-ikäisille, liikuntaan ohjaamista osana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluketjujen ja hoitoprosessien kehittämistä sekä liikunnallista kuntoutusta erilaisissa potilasryhmissä. On selvää, että STM roolia näissä kysymyksissä tulee olennaisesti vahvistaa.

Eri sektoreiden jo toteuttamat ohjelmat ja niiden toimenpide-esitykset ja resursointi tulee kartoittaa, samoin hallituksen kärkihankkeiden tilanne ja yhteys nyt luotaviin linjauksiin. Tämän jälkeen tulee muodostaa näkemys asioiden yhtymäpinnasta ja siitä, kuka todellisuudessa vie linjaukset käytäntöön ja minkä rahoitusjärjestelmän kautta.

Linjauksissa kuvataan hyvin nykytila suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin suhteen. Sen sijaan asiakirjassa tulisi kuvata ne toiminnalliset haasteet, miksi esimerkiksi terveyserojen kaventamisessa tai poikkihallinnollisen yhteistyön edistämisessä ei ole onnistuttu.  Näin voidaan välttää paperin yleispiirteisyys ja edetä toimenpiteissä suoraan asian ytimeen.

Linjausten tavoitteenasettelu on yleisluontoista ja massiivista, esim. poikkihallinnollinen yhteistyö on vahvistunut. Linjauksista tulee käydä ilmi se, mikä ko. linjauspaperin merkitys asiassa tulee olemaan. Asiakirja on tarkoitettu hallinnontoimijoille. Jotta vastaavasti yksilötaso tavoitettaisiin, informaation muotoiluun tulisi kiinnittää enenevässä määrin huomiota. Se lisää tekemisen vaikuttavuutta.

Julkishallintoa velvoitetaan edistämään yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti kaikilla toimialoillaan – myös liikunnassa, mukaan lukien kunnat ja järjestöt.  Liikunnan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseksi on sekä varmistettava että seurattava YK:n vammaisten oikeuden ratiofioinnin tuomien velvoitteiden toteutumista. Vammaisten henkilöiden liikuntamahdollisuuksia tulee tukea mm. helpottamalla liikunnallisten apuvälineiden saatavuutta, mahdollistamalla henkilökohtaisen avun käyttöä liikuntaan ja varmistamalla liikuntapaikkojen esteettömyys.

Linjausten sisällön ja mittariston laadinnassa tulee huomioida Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan ohjausryhmän (TEHYLI) aikaansaannokset. TEHYLI:ssä on käytetty aikaa valtakunnan tason indikaattoreiden luomiseen liikunnan edistämisen osalta.

Luomalla liikunnan edistämiseen kokonaisvaltainen, sektorirajat ja -osaamisen ja resursoinnin ylittävä toimintamalli on mahdollista synnyttää toimintaa, joka näkyy pitkässä juoksussa myös kansakunnan menestyksen mittareissa. Poikkihallinnollisen yhteistyön vaatimus valtionhallinto- ja kuntatasolla on tärkeä valuttaa myös käytännön toimijoiden keskuuteen: uusia tapoja tehdä ja kokeilla tulee kannustaa osana prosessia.

Yhteenvetona liikuntaneuvosto toteaa, että on tärkeää luoda kansallisen tason linjauksia ja kaiken kokoavia toimintaohjelmia. Sen sijaan niiden vaikuttavuus on turvattava luomalla ohjelmien yhteyteen realistinen toimenpidesuunnitelma, kytkettävä toimenpiteisiin riittävä resursointi ja järkevä seurantajärjestelmä. Muutoin on vaarana, että ne jäävät vaikutuksiltaan vähäisiksi.

Lausunto

Lisätietoja:

 

Tapio Korjus, puheenjohtaja

040 574 0355, tapio.korjus@kuortane.com

 

Minna Paajanen, pääsihteeri

GSM 040 584 9459, minna.paajanen@minedu.fi



Palaa otsikoihin



Tulosta
Blogissa

14.3.2016 7.20Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Tapio Korjuksen katsaus

Valtion liikuntaneuvoston toimikausi starttasi tasan puoli vuotta sitten. Tähän aikaan on mahtunut paljon työtä. Liikuntaneuvostolla on pitkä historiansa. Tapoja, joilla olemme tottuneet tekemään, näkemään ja kokemaan, haastetaan kuitenkin urakalla.

Lue lisää | 0 Kommenttia


Ajankohtaista

20.6.2018 Lausunto soveltavan liikunnan arvioinnista

Valtion liikuntaneuvoston Liikuntatieteelliseltä Seuralta tilaama soveltavan liikunnan arviointi julkaistiin huhtikuussa 2018. Arviointiraportti ”Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä” osoittaa, että soveltavaa liikuntaa ja vammaisurheilua on edistetty valtionhallinnossa pitkälti omana saarekkeenaan ja yksittäisillä toimenpiteillä edistyneimpien kuntien sekä alan järjestöjen kanssa. Arviolta 800.000 suomalaista tarvitsisi erityistä tukea liikkumiseen ja liikunnan harrastamiseen. Toimintarajoitteiset liikkuvat ja harrastavat liikuntaa muuta väestöä vähemmän ja hyvinvointia uhkaavat tekijät näyttävät kasautuvan usein samoille henkilöille. Liikuntalaki, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslait, sopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (CRPD) sekä rakennuslaki luovat velvoitteen yhdenvertaisen liikuntakulttuurin aktiiviselle edistämiselle sekä eriarvoisuuden vähentämiselle liikunnassa. Arvioinnin mukaan valtion liikuntahallinnolla on jo vuosikymmenten ajan ollut keskeinen asema soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistämisessä Suomessa.

Lue lisää

15.6.2018 Lausunto julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2019–2022

Viimeaikainen talouden ja työllisuuden kasvu ovat vahvistaneet Suomen julkista taloutta. Noususuhdannetta varjostaa kuitenkin rakenteellinen työttömyys sekä erityisesti väestön ikääntyminen. Väestön vanheneminen johtaa työikäisen väestön määrän pienemiseen sekä ennusteiden mukaan vauhdilla kasvaviin hoito- ja hoivamenoihin.

Lue lisää

26.3.2018 VLN:n näkemyksiä OKM:n tulevaisuuskatsauksen valmisteluun

Suomi on kansainvälisten vertailujen valossa yksi maailman turvallisimmista, vauraimmista, edistyksellisimmistä ja vakaimmista yhteiskunnista. Viimeaikaiset selvitykset ja asiantuntijalausunnot osoittavat kuitenkin, että globaali muutos, eriytyvät yksilölliset tarpeet ja ratkottavien ongelmien monimutkaisuus haastavat valtionhallintoa uudistamaan toimintatapojaan. Muutos on välttämätöntä tilanteessa, jossa väestö ikääntyy ja huoltosuhde muuttuu julkisen talouden näkökulmasta haastavampaan suuntaan.

Lue lisää