Valtion liikuntaneuvosto

Kannanotot ja lausunnot

9.6.2016 13.26

Valtion liikuntaneuvoston lausunto Yhteistyöllä hyvinvointia ja terveyttä 2025 - linjauksiin

Yhteistyöllä hyvinvointia ja terveyttä 2025 -toimenpidekokonaisuuden tavoitteena on linjata keskeiset poikkihallinnolliset pitkän aikavälin hyvinvointi-, sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet. Asiakirjan sisällöstä ja tavoitealueista on vaikea olla eri mieltä. Tavoitteet eriarvoisuuden ja terveyserojen kaventamisesta, toiminta- ja työkyvyn vahvistamisesta ja osallisuuden lisäämisestä palvelevat koko suomalaista yhteiskuntaa aina talouden mittareista inhimillisen hyvinvoinnin edistämiseen asti.  

Linjausten taustalla on myös hienosti tunnistettu pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen terveydenedistämistyön tarve: tarvitaan poikkihallinnollisuutta, vaikutusten arviointia, arkiympäristöjen kehittämistä, viestintää ja ammattihenkilöstön monialaista hyvinvointi- ja terveysosaamista. On myös sivuttu sitä, että yhteiskunnassa on lukuisia ohjelmatöitä ja prosesseja, jotka liittyvät tavoitteiden saavuttamiseen. Se, miten näitä prosesseja vauhditetaan linjausten avulla, jää kuitenkin odottamaan toimenpideohjelmaa.

Linjauksen merkittävyyden ja sisällön arviointi kiteytyy liikuntaneuvoston mielestä seuraaviin kysymyksiin: miten asiakirja tulee vaikuttamaan sosiaali- ja terveyspolitiikan rahoitusohjaukseen, muihin yhteiskunnan toimijoihin ja kuka toteuttaa ja millä rahoituksella. Ilman vastauksia näihin kysymyksiin, jää epäselväksi mitä lisäarvoa linjaukset itse asiassa tuottavat.

Suomalainen yhteiskunta on rikastettu ohjelmilla. Viimeisten hallituskausien on toteutettu mm. seuraavia:  sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen Suomessa (2008–2011), Terveys 2015 -kansanterveysohjelma, terveyden edistämisen politiikkaohjelma, valtionneuvoston periaatepäätös terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista, Kansallinen lihavuusohjelma jne. Tästä huolimatta edistymistä esimerkiksi terveyserojen kaventamisessa ei ole saavutettu. Poikkihallinnollisten ohjelmien arvioinnit osoittavat, että niillä voi olla positiivista vaikutusta. Ohjelmien ja linjausten myötä on luotu yhteistyöverkostoja ja poikkihallinnollisia rakenteita ja saatu näkyvyyttä tärkeiksi koetuille asioille. Sen sijaan ohjelmat ja niiden toteuttamissuunnitelmat ovat usein liian laajoja, sateenvarjomaisia ja siten fokusointi ja tulosten mittaaminen ovat äärimmäisen vaikeita. Poikkihallinnollisen toiminnan yhteisrahoitus onnistuu myös harvoin – eri sektorit toimivat sektorirajojaan varjellen. Tämä vaara piilee myös näiden linjausten kohdalla.

Näyttö liikunnan ja erityisesti liikunnan puutteen yhteyksistä kansanterveyteen on vahvistunut, minkä tulisi näkyä aiempaa vahvemmin yhteiskunnan tukijärjestelmissä.  Ottaen huomioon huolestuttavan trendin väestön vähentyneestä fyysisestä aktiivisuudesta ja kansanterveysongelmien yleisyydestä on korkea aika luoda terveyden edistämistyöhön selkeät taloudelliset kannustimet, jotka perustuvat kuntien tulokselliseen toimintaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä.  

Lukuisat yhteiskunnalliset haasteet, kuten kansanterveyden ja osallisuuden vahvistaminen, ikäihmisten toimintakyvyn turvaaminen, nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja järjestötoiminnan vahvistaminen edellyttävät onnistuakseen sektorirajat ylittäviä toimenpiteitä ja selkeäpiirteisiä avustuskäytäntöjä. Yhteiskunnallisesti merkittävät toiminnot syntyvät usein eri hallinnollisten sektoreiden rajapinnassa. Avustusjärjestelmät eivät tällä hetkellä tunnista rajapinta-alueita selkeällä ja kannustavalla tavalla. Näin ollen mm. liikunnan huomioiminen terveyden edistämisen kokonaisuudessa on vajavaista ja työn sekä vastuunjako hallinnonalojen välillä epäselvä. Tähän asiaan myös näiden linjausten yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota.

Sosiaali- ja terveysministeriön rooli väestön liikunta-aktiivisuuden edistäjänä voisi olla merkittävä. Käytännössä se tarkoittaa eri ammattiryhmien toteuttamaa liikuntaneuvontaa eri-ikäisille, liikuntaan ohjaamista osana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluketjujen ja hoitoprosessien kehittämistä sekä liikunnallista kuntoutusta erilaisissa potilasryhmissä. On selvää, että STM roolia näissä kysymyksissä tulee olennaisesti vahvistaa.

Eri sektoreiden jo toteuttamat ohjelmat ja niiden toimenpide-esitykset ja resursointi tulee kartoittaa, samoin hallituksen kärkihankkeiden tilanne ja yhteys nyt luotaviin linjauksiin. Tämän jälkeen tulee muodostaa näkemys asioiden yhtymäpinnasta ja siitä, kuka todellisuudessa vie linjaukset käytäntöön ja minkä rahoitusjärjestelmän kautta.

Linjauksissa kuvataan hyvin nykytila suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin suhteen. Sen sijaan asiakirjassa tulisi kuvata ne toiminnalliset haasteet, miksi esimerkiksi terveyserojen kaventamisessa tai poikkihallinnollisen yhteistyön edistämisessä ei ole onnistuttu.  Näin voidaan välttää paperin yleispiirteisyys ja edetä toimenpiteissä suoraan asian ytimeen.

Linjausten tavoitteenasettelu on yleisluontoista ja massiivista, esim. poikkihallinnollinen yhteistyö on vahvistunut. Linjauksista tulee käydä ilmi se, mikä ko. linjauspaperin merkitys asiassa tulee olemaan. Asiakirja on tarkoitettu hallinnontoimijoille. Jotta vastaavasti yksilötaso tavoitettaisiin, informaation muotoiluun tulisi kiinnittää enenevässä määrin huomiota. Se lisää tekemisen vaikuttavuutta.

Julkishallintoa velvoitetaan edistämään yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti kaikilla toimialoillaan – myös liikunnassa, mukaan lukien kunnat ja järjestöt.  Liikunnan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseksi on sekä varmistettava että seurattava YK:n vammaisten oikeuden ratiofioinnin tuomien velvoitteiden toteutumista. Vammaisten henkilöiden liikuntamahdollisuuksia tulee tukea mm. helpottamalla liikunnallisten apuvälineiden saatavuutta, mahdollistamalla henkilökohtaisen avun käyttöä liikuntaan ja varmistamalla liikuntapaikkojen esteettömyys.

Linjausten sisällön ja mittariston laadinnassa tulee huomioida Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan ohjausryhmän (TEHYLI) aikaansaannokset. TEHYLI:ssä on käytetty aikaa valtakunnan tason indikaattoreiden luomiseen liikunnan edistämisen osalta.

Luomalla liikunnan edistämiseen kokonaisvaltainen, sektorirajat ja -osaamisen ja resursoinnin ylittävä toimintamalli on mahdollista synnyttää toimintaa, joka näkyy pitkässä juoksussa myös kansakunnan menestyksen mittareissa. Poikkihallinnollisen yhteistyön vaatimus valtionhallinto- ja kuntatasolla on tärkeä valuttaa myös käytännön toimijoiden keskuuteen: uusia tapoja tehdä ja kokeilla tulee kannustaa osana prosessia.

Yhteenvetona liikuntaneuvosto toteaa, että on tärkeää luoda kansallisen tason linjauksia ja kaiken kokoavia toimintaohjelmia. Sen sijaan niiden vaikuttavuus on turvattava luomalla ohjelmien yhteyteen realistinen toimenpidesuunnitelma, kytkettävä toimenpiteisiin riittävä resursointi ja järkevä seurantajärjestelmä. Muutoin on vaarana, että ne jäävät vaikutuksiltaan vähäisiksi.

Lausunto

Lisätietoja:

 

Tapio Korjus, puheenjohtaja

040 574 0355, tapio.korjus@kuortane.com

 

Minna Paajanen, pääsihteeri

GSM 040 584 9459, minna.paajanen@minedu.fi



Palaa otsikoihin



Tulosta
Blogissa

14.3.2016 7.20Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Tapio Korjuksen katsaus

Valtion liikuntaneuvoston toimikausi starttasi tasan puoli vuotta sitten. Tähän aikaan on mahtunut paljon työtä. Liikuntaneuvostolla on pitkä historiansa. Tapoja, joilla olemme tottuneet tekemään, näkemään ja kokemaan, haastetaan kuitenkin urakalla.

Lue lisää | 0 Kommenttia


Ajankohtaista

18.12.2017 Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat keskeisiä lähtökohtia liikunnassa ja urheilussa

Keskustelu urheilijoiden palkkaeroista on käynyt kiivaana. Valtion liikuntaneuvosto tarkastelee asiaa valtion toimenpiteistä käsin ja muistuttaa, että voimassa olevan liikuntalain mukaisesti valtiolla ja kunnilla on pääasiallinen tehtävä huolehtia kaikkien väestö- ja ikäryhmien mahdollisuudesta liikuntaan. Julkiset liikuntapalvelut ovat keskeisin tekijä liikunnan tasa‐arvoisen ja yhdenvertaisen toteutumisen näkökulmasta. Liikuntaneuvosto katsoo, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite tulee ottaa huomioon kaikessa liikuntasektorin toiminnassa ja avustusten jaossa.

Lue lisää

30.10.2017 Liikenne- ja viestintäministeriöllä kunnianhimoiset tavoitteet lisätä kävelyä ja pyöräilyä

Henkilöauto on suomalaisten keskeinen liikkumisen väline. Tutkimusten mukaan autossa istuminen olisi kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa järkevää vaihtaa jalankulkuun tai pyöräilyyn. Kävely ja pyöräily vähentävät ilmastonpäästöjä, edistävät kansanterveyttä ja fyysistä kuntoa, parantavat ilmanlaatua ja lisäävät ympäristön viihtyisyyttä. Valtakunnallisesti on laskettu, että kävelyn lisääminen Suomessa 20 prosentilla tuottaisi yhteensä 3,3 miljardin euron ja pyöräilyn lisääminen 1,1 miljardin euron arvosta terveyshyötyjä.

Lue lisää